Viisikymppinen - Kohtaaminen Kädenojennus ja Kadonneen Rakkauden Ihastus!
Vuonna 1914, kun maailma seisoi hiljempien aikojen kynnyksellä ja ensimmäisen maailmansodan pilvet jo vaelsivat horisontin yläpuolella, ilmestyi valkokankaalle merkittävä teos nimeltään “Viisikymppinen”. Ohjattu taitavan Edwin S. Porterin käden alla, tämä lyhytfilmi (noin 15 minuutin mittainen) toi esille aikansa yhteiskunnan monimutkaisia rakenteita ja ihmissuhteiden syventäviä draamoja.
“Viisikymppinen” kertoo tarinaa vanhemmasta miehestä, joka on menettänyt rakastettunsa vuosia aiemmin ja elää yksinäisenä elämänsä loppupuoliskolla. Mies, jota näyttelee legendaarinen William Farnum, joutuu kohtaamaan nuoren naisen (näyttelijätär Vivian Rich), jonka hän pelastaa vaaraa uhkaavasta tilanteesta. Tällä kohtausykseydellä alkaa epätavallinen ja herkkä tarina kahden ihmisen välillä, jotka ovat erilaisissa elämänvaiheissa ja joilla on vastakkaiset näkemykset maailmasta.
Näyttelijöiden vahvat tulkinnat:
| Näyttelijä | Rooli |
|---|---|
| William Farnum | Vanha mies |
| Vivian Rich | Nuori nainen |
| Charles Ogle | Vieras mies (cameo) |
Farnumin ja Richien kemiat on nähtävissä heidän herkissä katseissaan ja hiljaisissa vuorovaikutuksissa. Farnum tuo ruudulle uskottavan surun ja yksinäisyyden tunteen, kun taas Richin nuoruuden energiointi tuo tarinaan toivoa ja uutta iloa vanhan miehen elämään.
Teemat: “Viisikymppinen” ei ole pelkkä rakkaustarina; se on myös syvällinen kuvaus yhteiskunnan luokkarajoista, sukupuolirooleista ja ihmisen kyvystä löytää toivoa vaikeimmissakin olosuhteissa.
- Ikän ero: Elokuva heijastelee tuolloisen aikakauden ajatuksia rakkaasta ja avioliitosta, missä ikäero oli merkittävä tekijä parisuhteessa.
- Yksinäisyys: Farnumin hahmon surumielinen kuvaus yksinäisyydestä herättää katsojissa myötätuntoa ja ajatuttaa meitä ihmisen tarpeesta yhteyteen ja rakastamiseen.
Teknisesti edelläkävijää:
“Viisikymppisen” kuvauksessa hyödynnettiin tuolloin uusia tekniikoita, kuten lähikuvaus (close-up), mikä toi esiin näyttelijöiden tunteet ja ilmeet aivan uudella tavalla. Elokuvan musiikki, jonka sävelsi legendaarinen Joseph Carl Breil, korosti tarinan draamaa ja antoi sille koskettavan tunnelman.
“Viisikymppinen” on klassinen esimerkki varhaisen amerikkalaisen elokuvan taidosta ja innovatiosta. Vaikka se kestää vain noin 15 minuuttia, se on täynnä tunteita, ajatuksia herättäviä teemoja ja taitavasti toteutettuja kuvasarjoja.
Tällä teoksella on paikkansa elokuv historiankirjoissa – se antaa meille ikkunan kurkistaa menneisyyteen ja nauttia varhaisen elokuvan kauneudelle.